Tiedän, että osan piti tulla jo viime viikolla. Peli-intoni oli kyllä täysi, mutta viimeiset kokeet ja isäni into niiden harjoitteluun ovat syy siihen, että saatte lukea osaa vasta nyt. Toivottavasti kuitenkin voitte nauttia osasta :)

 

Niitty vietiin sairaalaan. Shane oli seuraavat päivät aivan kamalan masentunut. Kukaan ei saanut häneen mitään kontaktia. Moni kyllä yritti, mutta aina Shane hätisti kaikki pois. Sairaalasta ei oltu ilmoitettu mitään, eikä Shane saanut käydä siellä kuulemma siksi, että muuten Niitty rasittuisi liikaa. Se oli Shanesta huono syy. Pitihän hänen saada nähdä rakastaan.

Eräänä iltana ovi avautui, ja Niitty astui sisään nyytti kädessään. Shane hypähti ylös ja ryntäsi Niityn luo.

"Tervehdi Paulieta. Poikaamme" Niitty sanoi heikolla äänellä ja ojensi vauvan Shanelle. Shane piti vauvaa tärisevissä käsissään. Sitten hän purskahti itkuun. "Minusta tuli isä! Tästä olen aina haaveillut... Että saan oman pojan..." hän sanoi. Niitty halasi Shanea nopeasti ja meni sitten lepäämään sohvalle.

Tässä heidän talonsa pohjapiirros. Lisäsin sinne melkein heti uuden huoneen...

Shane vietti paljon aikaa Paulien kanssa, ja alkoi Niityn levätä. Niitty ei jaksanut vielä kertoa, miten hän ja poika olivat selvinneet, kun Shane oli varma että hän olisi saannut keskenmenon. Shanea pelotti yhä. Häntä pelotti, että poikaan olisi jäänyt jälki. Kenties jokin sairaus tai virus. Shane ei tiennyt, mitä ajatella.

Ainakin hän päätti auttaa Niittyä kaikin tavoin. Hän pelkäsi myös nimittäin Niityn vuoksi.

"Oletko valmis kertomaan, miten selvisitte?" Shane kysyi eräänä aurinkoisena aamuna. Niitty nyökkäsi. "No, siellä oli mitä parhaimpia hoitajia ja sain pikasta hoitoa. Sanoivat että lapselle tuskin jää mitään jälkiä tästä, mutta minun pitää olla onnellinen että sain näin pikaista hoitoa. Miten Krisse?" hän kysyi. Shane veti syvään henkeä. "Hänet on pidätetty. En tiedä miten hänen käy..." Shane kuiskasi. "Toivottavasti hän saa tuntuvan rangaistuksen! Sehän oli tappoyritys!" Niitty tiuskaisi.

Niitty alkoi pian tuntea jälleen pahoinvointia. Hän muisti, että oli eräänä iltana ollut sängyssä Shanen kanssa...

Niitty sai pian huomata olevansa raskaana.

Shanelle hän ei vielä kertonut. Shane ei edes itse huomannut sitä, koska hän juhli juuri Paulien syntymäpäiviä.

Pauliesta tuli oikein suloinen pieni lapsi. Hänessä ei edelleenkään näyttänyt olevan mitään jäkiä.

Shane pelkäsi silti. Nyt hän pelkäsi myös omasta puolestaan. "Pelkään nykyään liikaa. Olen taas tulossa hulluksi... Kuvittelen näkeväni ne miehet, jotka silloin uhkasivat tappaa minut..." Shane ajatteli opettaessaan reipasta Paulieta potalle.

Joku auttoi aina Paulien hepan selkään, joka oli Niityn mielestä aivan liian vaarallinen laite sen ikäiselle.

Syöminen tuotti Paulielle hankaluuksia. Kun hän oli syönyt, hän halusi samalla hetkellä pois. Hän kirkui ja kirkui, kunnes joko Niitty tai Shane auttoi hänet pois.

Seuraavana päivänä käynnistyi Niityn toinen synnytys. Hän  ei ollut kertonut siitä Shanelle.

"Kulta, viedään sinut sairaalaan! Hoi mummo! Hoida Paulieta!" Shane huusi ohi kulkevalle vanhukselle ja talutti Niityn autoon. Hän karautti sairaalaan.

Niitty sai tytön, jota oli aina toivonut. Tytön nimi oli Gina. Gina Columbus.

Eräänä päivänä Shane vastasi puhelimeen, joka oli soinut jo pitkään. "Shane Columbus" hän sanoi. "Poliisista päivää. Pyytäisimme teidät todistamaan Krisse Ojalan tapausta. Tehän olitte silminnäkijä?" toisesta päästä kuului. "Niin olin!" Shane henkäisi. "Tulisitko mahdollisiman pian?" poliisi kysyi.

Kun Shane oli käynyt siellä, hän palasi kotiin syömään välipalaa. Välipala oli pizzaa. Shane muisteli, miten oli kertonyut nähneensä Krissen tuuppamassa Niityn maahan. Ja miten hän oli nähnyt Niityn kirkuvan tuskasta maassa. Krissen oikeudenkäynti olisi ensi viikolla, ja hän oli siihen asti tyrmässä.

Shane oli  lähdössä lenkille, kun hän kuuli oudon äänen takaansa. "Shane!" Shane kääntyi ja näki noidan lentävän taakseen. "Näin sinut kaupungilla!" henkäisi Shane. "Olet nähnyt minut muuallakin" noita kähisi.

Shane pani merkille, että noiden noustessa luudaltaan kaikki pimeni. "Shane Columbus. Minä olen Lisa Columbus" noita sanoi. "Etkä ole! Et voi olla!" huusi Shane hätääntyneenä. "Äitisi, kyllä vaan. Minusta tuli tälläinen koska sinut vietiin mielisairaalaan. Aloin liikkua yhä oudoimmissa porukoissa..." noita sanoi. Shane kalpeni.

Seuraavana aamuna Shane (edelleen hyvin järkyttynyt) ja Niitty saivat huomata että Paulie oli varttunut koulutuskelpoiseen ikään. Paulie tiesi heti, että hän tulee olemaan luokkansa paras. Itsevarmuutta pojalta ei ainakaan puutu. Niitty pani merkille, että Paulien liikkumistyyli oli hiukan erillainen. Hänen jalkateränsä olivat liikaa sisäänpäin.

Myös Gina kasvoi. Nätti tyttö hän on.

Kun Paulie istui sohvalla ja katsoi TV:tä, hän huomasi että hänen viereensä oli ilmestynyt noita. "Paulie. Rakas lapsenlapseni..." noita kähisi. Paulie säikähti. Hän räpäytti silmiään ja huomasi noidan jo kadonneen.

Paulie kertoi tästä äidilleen. "Näit vain näkyjä kulta. Olet väsynyt. Huomenna menet kouluun, mene nyt sänkyyn" Niitty kehotti. Paulie huokaisi ja asteli huoneeseensa pää painuksissa. Hän näki kuitenkin ikkunasta jotain, mikä kiinnitti hänen huomionsa...

"On koston aika Shane! Sinun takiasi muutuin noidaksi! Sinun takiasi melkein tapoin itseni! Tässä yllätystä sinulle, annoit sitä silloin tarpeeksi minulle!"

Paulie kuulin noidan huutavan, ja huitovan sauvaansa Shanea kohti. Vihreä valo välkähti.

 

Shane nousi ilmaan ja Paulie riensi hänen luokseen. Shane oli ikään kuin jähmennyt siihen, mihin oli noussut. "Isä...?" Paulie kysyi varovasti. Kun Shane laskeutui alas, kirkaisi Paulie silkasta kauhusta.

Siihen jää tämä osa. Kiitos kaikille lukijoille. Kommentit tekisivät minut iloiseksi ^^